sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Onnen viipaleet

Tänään pohdin mitä on onnellisuus. Minulle onni on iloa, onni on hetkiä, pienenpieniä suloisia retkiä - ulos kukkaniitylle sateessa, auringonpaisteessa jäätelöä syöden selkä portaankaiteessa. Onnea ei rahalla voi saada, joten huolet päästäsi pois kaada. Viskaa ne johonkin vesikaivoon ja tongi ne sieltä takaisin, kun taas sille päälle tulet. Auringonkukansiemeniä peltoon heitä ja hillamarjoja lettujen päälle keitä. Niistä pienimmistä siemenistä kasvavat isoimmat kukat, jotka keltaisena hohtavat päivänpaisteessa kuin sata aurinkoa hymyillen.

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Ensimmäinen päivä yliopistolla

En ole koskaan ollut niitä ihmisiä, jotka ovat ensimmäisellä paikalla. En myöskään sinä päivänä, kun kaksi vuotta sitten kävin ensimmäistä kertaa uudessa opiskelupaikassani.
Varttia vaille yhdeksän aikoihin katsoin kämppäni seinältä suurta valkoista kelloani ja mietin, että minullahan on sopivasti vartti aikaa polkaista yliopistolle ennen ensimmäistä fuksiryhmätapaamista. Se vartti ehti valitettavasti humpsahtaa jo siinä, että sain laukun kasaan (huulipunat, ripsarit yms. tarpeelliset asiat piti tietysti muistaa). Kello yhdeksältä lähdin siis polkemaan yliopistoa kohti. Hiki virtasi pitkin kasvojani ja tunsin kuinka meikkivoide hinkkasi itseään irti pärstältäni hien voimasta. Poikaystäväni oli neuvonut minua kääntymään vasemmalle - siispä käännyin oikealle. Ja sitten palasin vasemmalle ja sitten taas oikealle. Yhtäkkiä huomasinkin olevani rauhanyhdistyksen järjestämässä lintujenbongaustapahtumassa. Keskellä metsää. Söpöjen angry birdisien joukossa ja ei niin söpöjen keski-ikäisten kaljamahat omaavien lintubongarien joukossa. Miehet katsoivat minua hämmästellen, kuinka seisoin lintutornin vieressä ruskeat kiilakorot, tiukkaakin tiukemmat strechfarkut ja kilo meikkiä naamassani ihmetellen. Karkuun. 
Täyskäännös. Tunti plus tunti ja vielä kerran tunti jälkeen olin toisella puolen kaupunkia. Näin epämääräisen ison ja ruman rakennuksen. Kaksi nuorta miestä kävelee ohi kiireisen näköisenä. "Moi, satutteko tietämään, missä yliopisto on?" Kysyn heiltä hieman liian yli-innokkaan kuuloisena siihen nähen, että olen hiestä märkä. "Tässähän se", pojat vastaavat ja repeävät nauruun. Seuraava tavoitteeni onkin oppia vasen ja oikea. 



torstai 30. kesäkuuta 2016

Ne ruskeat vauhtiraidat

Minulla on salaisuus. En ole koskaan ennen pessyt wc-pyttyä. Aiemmin sen pesi vanhempani, sen jälkeen silloinen avomieheni. Tänään kuitenkin vessanpöntön haju oli huumata minut tuoksullaan, kun astuin vessaan aamupissalle. Ja samalla huomasin pöntössä kauhukseni asian, josta olin kuullut joskus puhuttavan: ne ruskeat vauhtiraidat. Pönttööni tulleiden ruskeiden vauhtiraitojen salaisuus ei kuitenkaan ole siinä, ettäkö olisin jotenkin epäsiisti ihminen. Ei suinkaan. Minä vain tykkään syödä täysxylitol muumipastilleja, jotka aiheuttavat aina silloin tällöin laksatiivisia sivuvaikutuksia.
Koska pöntön pesu osoittautui yllättävän haasteelliseksi tehtäväksi ilman mitään ennakkotietoja, selvitin hieman pöntönpesun alkeita netistä. Kuinka ollakaan youtubessa löytyi aivan loistavia pesuohjeita, joilla tämäkin bimbo sai otteen ja motivaation vessanpöntönpesuun. Näiden ohjeiden jälkeen vessaan on mukava mennä istuskelemaan tarpeelle kuin tarpeelle ja kutsua kaveritkin kylään! Alla myös kuva pesuaineista, jotka sopivat loistokkaasti pöntönpesuun!
Linkki yhteen parhaimmista pöntönpesuohjeista!: Tämä mies osaa hommansa ;) 




Tunatytön herkkuhetket

Tykkään syödä tonnikalaruokia: tonnikalapastaa, tonnikalasalaattia ja tonnikalaa sellaisenaan. Toissapäivänä vertailin tonnikalapurkkien hintoja. Huomasin että prisman tonnikalapurkki olikin yllättäen lidlin halvinta tonnikalapurkkia 60 senttiä halvempi, joten tietysti ostin sen. Vasta kotona kuitenkin epäonnekseni hoksasin, että x-tra:n tonnikalapurkissa ei ole ripaa. Tällä siis selittyi se halpa hinta. En oikein viitsinyt mennä häiritsemään alakerran söpöä poikamiestä, joten mietin että heitänkö purkin seinään vai olenko syömättä tonnikalaa. No nälkäisenä päätin kuitenkin ottaa purkinavaajan kaapista ja ruveta vispaamaan. Ja tunnin päästä olikin tonnikalapurkki jo pöydällä salaattia varten 😋. Tässä vielä ohjeet siitä, miten saat tonnikalapurkin auki ja kuva purkinavaajasta jos et vielä tiedä miltä se näyttää (myönnettäkööt, itsekin kysyin ensin tutultani, miltä purkinavaaja näyttää).

1. Ota purkki kaapista ulos.
2. Laita avaajalaite purkkia vasten.
3. Paina tosi lujasti avaaja purkin reunaa vasten.
4. Jos ei painaminen auttanut hakkaa avaajaa reunaa vasten.
5. Höylää ja jyystä pyrkin reunoja.
6. Bon appetit! Ja eikun herkuttelemaan!





Tästä se matka alkaa...

Muutama viikko sitten muutin omaan kämppään eron tullessa poikakaveristani. Ja tajusin jotain tärkeää. Kaverini olivat sittenkin oikeassa - en ehkä olekaan se penaalin terävin ja kirkkain kynä, mitä käytännön asioihin tulee. Lampunvaihdot, vessanpöntönpesut ja tonnikalapurkin aukaisu ovat tähän mennessä ehkäpä olleet niitä hurjimpia haasteita. Ja hurjuuksille ei näytä tukevan loppua, mitä kauemmin yksin opiskelijakämpässäni hikoilen. Siispä päätin että annan itselleni vuoden aikaa päästä blondin maineestani eroon ja oppia joka kodin täystuhosta joka kodin juustohöyläksi. Tavoitteena olisi oppia vähintään yksi taito päivässä. Eikä siinä vielä kaikki - olla vuoden kuluttua se penaalin terävin kynä.